Lapaset ominaisuuksilla

Viime aikoina on ollut harmaata ja synkkää. Ja mielialakin sen mukainen. Inspiraatio otti ja karkasi muille maille. Iski neuledepressio. Muutenkin neulomisinnostukseni vaihtelee maniasta masennukseen. Sen takia teen hyvin harvoin tilaustöitä ja jos teen, niin täytyy toteutuksen saada olla vapaata. 

Masennuksen keskellä tapahtui kuitenkin ihme. Toinen puoliskoni, joka harvemmin pyytää minua neulomaan hänelle yhtään mitään, pyysi minua neulomaan hänelle lapaset. Vaatimuksena oli tummat ja lämpöiset. Varastoista löytyi harmaata Novita Usvaa, joka täytti molemmat vaatimukset.

Tuli nokipeukut :)

Sitten siirryttiin pohdintaan: tuleeko tavalliset lapaset vaiko mimmoiset? Viime talvena muistelin kuulleni monta kirousta: "näpit jäätyy kun ulkona käyttämä puhelinta paljain käsin". Lähdin siis seikkailulle internetin ihmeelliseen maailmaan ja löysinkin ratkaisun ongelmaan. Eilen tein -blogista löytyi tarpeisiini täydellinen ohje! 

Lapasissa siis tulee etusormen kohdalle "luukku", josta sormen saa näppärästi pujotettua ulos. Samalla muut sormet jäävät lämpimään. Luukku rehdään kaksin kertaisena, jolloin lapaseen ei myöskään jää reikää. Luukun tekoon on ohjeessa kuvalliset ohjeet, jotka auttoivat minua valtavasti. Ihan orjallisesti en ohjetta noudattanut, vaan tein ranneosan tavallisella joustinneuleella ja lisäsin hieman silmukoita. Näiden lapasten suurin haaste oli kiilapeukalo, jonka kanssa en ole ikinä tullut toimeen. Tällä kertaa minä voitin :)

Lapaset matkalla kenttätesteihin

Neulemasiksen keskellä on myös yritetty opiskella ahkerasti. Minä en osaa oikein keskittyä kuuntelemiseen jos käsillä ei ole tekemistä. Siksi opiskelu sujuu paljon paremmin kun on neule mukana, parempi sekin kuin piirrellä tai näprätä puhelinta. Meillä koulussa on neulominen luennolla otettu hyvin vastaan, mutta olen kuullut ettei niin ole joka paikassa. Onko muilla samaa vikaa luennoilla? Miten teillä koulussa suhtaudettu asiaan? 

Ahkera opiskelija ;)

Pääkallomania!

Tuossa kesällä yövuorossa iski inspiraatio virkata jotain kivaa. Loppu yö sujui sitten mukavasti nettiä selaillessa ja sitä kivaa etsimässä. Lopulta löysin aivan mahtavan huivi ohjeen, mutta ruotsiksiksi. Onni potkaisi onneksi vielä uudestaan ja löysin tuon ihanaisen huivin ohjeen suomennettuna.
Ohje löytyy täältä!

Sitten ilmeni toinen ongelma, mähän en osaa virkata! Hommasin kuitenkin koukun ja langat, sitten seuraavat kolme yövuoroa menikin virkkaamisen opettelussa. Nyt osaan sitten pääkallohuivin virkata! Ja näihin jää koukkuun! Taitaapi joulupukki tuoda pääkallohuiveja kaikille kilteille ;)

Manian pauloissa on sittemmin syntynyt jo viisi erikoikoista huivia. Langasta tein havainnon, ettei tähän oikein villalanka sovi. Parhaimpia ovat puuvilla- ja vauvalangat. Langan paksuudella ei myöskään ole merkitystä, se vaikuttaa ainoastaan pääkallon kokoon. :)

Viimeiseksi valmistunut huivi Lankana Novita Ipana. Ihanan pehmoinen <3

Lankana Novita Kaisla.

Lankana kaapin kätköistä löytynyt Novita Miami. Tälläinen samanlainen tuli kesällä tilauksesta tehtyä myös mustana :)

-

Ihka ensimmäinen pääkallo huivini! Lanka on mummon kätköistä löytynyttä vanhaa vauvalankaa.

Tämä harmaa ja sateinen syksy antaa oman haasteensa kuvaamiselle, kun ei tuota luonnon valoa ole loputtomiin. Ja kameraakaan en omista, vaan kännykällä täytyy kuvat napsia. Haastavuutta kuvaamiseen tuovat myös nuo pikku mussukat, jotka kovasti tahtovat olla avuksi (kuvaamisen lisäksi myös itse luomisprosessissa).

Tällä hetkellä haaveissa siintää jonkinmoisen vaa`an hankkiminen, jotta saisin langan kulutusta seurattua tarkemmin. Suosituksia?

Yhdestä haavesta totta!

Olen jo reilun vuoden lueskellut erilaisia käsityöblogeja vihreänä kateudesta. Haavena oli kerätä tarpeeksi rohkeutta tehdä ihan oma käsityöblogi! Ensinnäkin siksi että pysyisin itse kartalla tässä käsityöpesässäni. Ja toiseksi siksi, että haluan (uskallan) jakaa tekeleitäni muiden kanssa. Nyt sitten uskalsin ottaa tuon loikan kohti tuntematonta, toivottavasti ei kauheen pahasti mene päin pakaroita ;)

Täällä siis Haaveilava Vompatti päivää! Olen 22-vuotias karkauspäivän lapsi, jonka käsityöharrastusta ajoittain häiritsee sairaanhoitajaopinnot. Olen kova tyttö haaveilemaan ja inspiroitumaan ympäröivästä maailmasta, tai no oikeastaan kaikesta. Intoa ja ideoita monesti riittää paljon enemmän kuin taitoa, mutta aina pitää yrittää! Eniten tehtailen villasukkia, koska palelevat jalat ovat yksi kamalimmista asioista. Missiona onkin pitää lähipiirin jalat lämpöisinä :) Suurin vaikeus sukkien kohdalla on saada myös pari tehtyä :)

Tänä syksynä tehtyjä sukkasia, muttei näistäkään pari löydy kuin vasta kuin yhdelle ;)

Itse Vompatin lisäksi pesässä seikkailee myös muita pikku asukkeja, jotka harvemmin ovat avuksi. Laadun valvonta tehtävistä löytyy kolme kehruukonetta, joilta löytyy paljon asiantuntemusta ja kokemusta purkamisen saralta. Mukana höseltämässä myös perheen kuopus, tuo kaikkia rakastava ja auttava hollantilainen (joka luulee osaavansa kentää).

Leevi

Timppa

Miisu

Väinö

Tästä tämä sitten lähtee, blogin rustaus nimittäin! Paljon on tällä hetkellä työn alla, ja jotain melkein valmiinakin. Voimme siis olettaa, että jotain mahdollisesti tännekin tulossa (mikäli saan jotain julkaisu kelpoista aikaan). Blogi vielä opettelun alla, eli vinkkejä, ehdotuksia ja palautetta otetaan vastaan! Puumerkki piristää päivää muutenkin :)

Kiitos ja kumarrus!

-Vompatti